Puheenjohtajan Palsta

Tervehdin kaikkia uusia sukulaisiani!

Kolmisen vuotta sitten yhteyteni Hintikka-sukuun oli varsin ohut. Hintikka – nimisiä biologisia sukulaisia tunnistin itselleni vain lapsenisekä veljeni lapsineen. Isäni (Viljo) oli Iida Marian ja Aukustin seitsenlapsisesta perheestä ainoa, jolla oli omia biologisia lapsia. 1920- ja 30 – lukujen aikaan Rautalammilla riehunut ”lentävä keuhkotauti” (miliaarituberkuloosi) oli koetellut perhettä ankarasti. Lapsista kaksi ja äidin se vei hautaan, lapsista kahteen se jätti pysyvät invalidisoineet jäljet ja vain isäni (Viljo) kahden sisarensa kanssa lapsista ja isä-Aukusti säästyivät näkyvältä sairastumiselta. Primaaritartunnan hekin varmaan saivat mutta se ei koskaan aktivoitunut
varsinaiseksi taudiksi. Niin ikään rautalampilainen äitini jäi 1-vuotiaana orvoksi 24-vuotiaan äitinsä kuoltua keuhkotautiin.

Aukusti kuoli laakiin riihen seinustalle puintiaikaan syksyllä 1942. Rintamalla ollut ja kertaalleen sirpaleita nahkansa alle ja luihinsa saanut Viljo on sotilaspassinsa mukaan saanut kohtalaisen pitkiä viljelylomia vielä 1943 syyskesällä, ja avioitui niihin aikoihin Lyylin kanssa. Vihki- ja viljelylomilta rintamalle palatessaan hän arveli palaavansa sodasta talon isännäksi. Kun hän sitten Lapin sodassa loppuun asti palvelleitten joukossa loppusyksyllä 1944 Neuvostoliiton määräämänä viimeisenä mahdollisena päivänä Kemissä laskeutui laivan pian oksennukselle haisevaan ruumaan päästäkseen pian astelemaan talonsa tantereilla, ei hän tiennyt mikä häntä siellä odotti.

Taloon oli ilmaantunut uusi isäntä. Kolmesta sisaruksesta vanhin ja tomerin oli avioitunut ja Viljo sai lähteä yön selkään. Hän muutti Lyyli – vaimoineen Leppävirralle. Perheeseen adoptoitiin tytär. Lyyli sairastui vaikeaan munuaistautiin varsin nopeasti 1940-50 – lukujen taitteessa. Kuolinvuoteellaan hän pyysi toisaalla jo kihloissa ollutta Hilkkaa – sisarensa tytärtä ja tulevaa äitiäni – pitämään huolta pienestä adoptiotyttärestään. Hilkka purki kihlauksensa ja otti haasteen vastaan. Liekö rakkautta vai pragmatiikkaa, mutta Hilkka ja Viljo avioituivat ja Viljo muutti toisen kerran
Leppävirralle, mutta eri paikkaan ja eri naisen kanssa. Minä synnyin kolme viikkoa muuton jälkeen Leppävirran sairaalassa – mutta korostan etten keskosena vaan Hilkan ja Viljon häistä syntymääni on 9 kk 3 viikkoa. Ajan tavan mukaan lienen saanut sairaalassa nimenikin ryhmäkastajaisissa. Kummeiksi nimettiin tulokkaiden lähimmät naapurit. Äitini hautajaisissa isästäni näin, että jos alku olisikin ollut pragmatiikkaa, syvä rakkaus oli löytynyt vuosikymmenten aikana. Oli täysi työ estää se, ettei vanha mies olisi pudottautunut hautaan kuolleen vaimonsa perään.

Kuoleman värjäämä sattumusten ketju saatteli minut vähitellen oman elämäni polulle. Jos Lyyli ei olisi sairastunut ja kuollut, minua ei olisi. Olemme jokainen omalla tavallamme sattumalta syntyneitä, hyvinkin ainutkertaisia ihmisiä. Jokaisella meillä on oma tarinamme. Sitten meillä osalla meistä Hintikoista on yhteinen tarinamme, joka vie Suur-Rautalammin Hintikoitten juuret erittäin todennäköisesti kantaisämme osalta Pälkäneen Mälkilän kylään. Sitä pidän faktana. Fiktiota on sen sijaa kantaäitimme alkuperän pohdinta. Itse olen valmis väittämään tunnetulla ”sixty-fifty” todennäköisyydellä, että hänkin on Mälkilästä. Viittaan kirjoitukseeni tässä lehdessä. Mutta jokaisella sukupolvella on omat sattumuksensa, ja osa niitten seurauksista kulkee mukanamme ei DNA:n ja perimän kautta vaan epigeneettisten mekanismien kautta. Epigenetiikka tarkoittaa sitä, että edellisten sukupolvien kokemukset ja kohtalot näyttäytyvät siinä, millaisen ilmiasun perimämme geenit meille antavat. Epigenetiikan idea on jossain kuvattu hauskasti: ”Olet sitä mitä mummosi söi”. Tätä kaikkea meidän on yhdessä ja osaltamme selvitettävä ja tutkittava. Mutta tekemämme pienehkön, mutta tuloksiltaan erittäin yksiselitteisen DNA-tutkimuksen perusteella Hintikka-nimisten miesten yhteisen tai erillisen historian selvittämisen mahdollisuudet ovat nyt ihan eri tasolla kuin kirkonkirjatiedon tasolla. Jos kiinnostaa, ottakaapa yhteyttä.
Autan mielelläni.

Ymmärryksen ja tiedon lisääminen Hintikoitten alkuperästä ja historiasta on sukuseuramme keskeisiä tehtäviä. Elämme kuitenkin tässä ajassa ja hetkessä. Jotkut sukuseuraa perustamassa olleista ovat olleet mukana kaiken aikaa. Jotkut ovat toki jo siirtyneet tuon puoleisiin. Eivät alusta alkaen mukana olleet vielä vanhoja ole, vaan kokeneita. Hintikka-sukunimi on toista tuhannella suomalaisella ja sukuseurassa on yli kaksisataa jäsentä. Se on kohtalaisen hyvin, mutta pitää muistaa, että seuran perustamiskokouksessa ihmisiä oli paikalla 300, ja sieltä otetuissa valokuvissa näkyy kirmailevia lapsiakin, jotka nyt lähestyvät hyvää vauhtia keski-ikää ja jotkut sinne ehtineetkin.

Olen paljon miettinyt sitä, mihin ryhdyin, kun sukuseuratoiminnan kannalta aivan untuvikkona suostuin puheenjohtajaksi. Ensimmäinen sukuneuvoston varsinainen kokous johdollani on pidetty. Keskustelu oli polveilevaa, innokasta ja varsinaisessa sukukokouksessa esillä olleita asioita eteenpäin vievää. Sukuneuvosto oli selkeästi samoilla linjoilla kuin mihin olin itsekin päätynyt. Sukuseuran toimintaan on saatava nuoria, tai ainakin nuorempia mukaan. Olen itse sukuseuralaisena tuore tapaus, mutta jo henkilökohtaisen vanhuuseläkeikäni ylittänyt, vaikka jatkan työelämässä toistaiseksi täysiaikaisesti. Tarkoitan selvästi nuorempia. Helpommin sanottu kuin tehty. Kesäinen sukukokous Törmälässä oli ymmärtääkseni hyvin perinteinen ja mukana olleille tuttua kaavaa noudatteleva. Mukavaa, leppoisaa yhdessäoloa. Mutta mikä olisi saanut 15 –
vuotiaat, 25 – vuotiaat ja heitä hitusen vanhemmatkin mukaan.

Vielä viinakortittomalta nuorelta (huom! ei Hintikka) saatu vastaus kysymykseen, mikä
houkuttelisi nuoria mukaan sukuseuratoimintaan, oli ilmainen viina ja hohtokeilaus. No
viina on paitsi hyvää, myös vaarallista liiallisesti nautittuna; sivumennen sanottuna se tuskin saisi myyntilupaa, jos sitä tänä päivänä uutena tuotteena (elintarvikkeena) markkinoille tarjottaisiin. 1700 – luvulla viinanpoltto oli sallittua mutta kahvinjuonti kiellettyä. Ajat muuttuvat. Niitten soisi muuttuvan niin että nuoretkin kiinnostuisivat historiastaan ja taustastaan. Mutta miten sen oikeasti saisi aikaan? Toki ihmisen mielikuvituksella ei ole rajoja. Jos tähän teemaan liittyen ideaa alkaa pukata mieleen, ottakaapa yhteyttä. Ja muutenkin voi tietysti tehdä ehdotuksia seuran toiminnan kehittämiseksi sukuneuvoston jäsenille ja minulle.

Hintikka-sukunimi vaikutti jossain vaiheessa harvinaisemmalta kuin se onkaan. Suurta yleisöä kiinnostavia Hintikoita ei juuri ollut. Oli tietysti edesmennyt filosofi Jaakko Hintikka, jonka merkitystä omalla tieteenalallaan maailmassa emme maallikkoina ymmärräkään. Nimen monet tiesivät, mutta siinä se oli. Jossain nettipalstoilla Hintikka-nimi tuli taannoin vastaan hauskojen tai erikoisten sukunimien listalla. Tulihan se ”Isotikka, pikkutikka, Hintikka” lällätys koulussa tutuksi. Nykyäänhän se olisi koulukiusaamista ja psykologit ja kuraattorit pohtisivat, minkä ikuisen vamman se
pikkuhintikan (uusi laji!) mieleen jättää. Ei jättänyt. Nyt yleisesti tai omissa pienemmissä
piireissään hyvinkin tunnettuja Hintikoita on ilmaantunut. Meillä on uunituore Hintikka-niminen piispa (ensimmäinen sitten keskiajan), paljon huomiota saanut Hintikka-niminen TV-toimittaja ja täyskaimani on kansainvälisesti tunnettu lintuasiantuntija (olen saanut mm. Ranskan tunnetuimmasta sanomalehdestä Le Mondesta hänelle tarkoitetun Suomen linnustoa koskevan haastattelupyynnön) jne. Toivottavasti saamme näitä tunnettuja Hintikoita toimintamme tueksi aina välillä muilta kiireiltään. Ja toisin päin, tärkeää on mitä meillä on kerrottavaa heille heidän omasta historiastaan. Lintumies oli ainakin DNA-tutkimuksen tuloksista kiinnostunut, kun välitin Le Monde – lehden kysymykset hänelle. Hyvää Joulun odotuksen aikaa, ja sattumusten kautta syntyvää tai jo vakiintunutta onnea Uuteen vuoteenne.

VUODEN 2018 SUKUTAPAAMINEN JA SUKUKOKOUS TÖRMÄLÄSSÄ

Hintikka -Suku ry:n vuoden 2018 sukupäivät pidettiin Rautalammin Törmälässä 11-
12.8.2018. Tämä oli toinen kerta, kun kokoonnuttiin Törmälän loma -ja kurssikeskuksessa. Törmälä sijaitsee Hankaveden rannalla porttina Etelä- Konneveden kansallispuistoon Rautalammin puolelta. Törmälää isännöi Matti Varis puolisonsa Sarin os. Hintikka kanssa. Sukupäivät olivat perinteiseen tapaan kaksipäiväinen tapahtuma.
Lauantaina paikalle saapuneille oli mahdollisuus tehdä opastettu kävelyretki kansallispuiston Vuori -Kalajan laavupaikalle ja parempikuntoiset jatkoivat patikointia nousemalla Kalajanvuorelle ja kiertäen vuoren pohjoispuolta laskeutuen Vuorikalajan lammen rantaan, kiertäen lammen itäpuolen palaten takaisin laavupaikalle jossa odotti Ilpo Hintikan paistamat nuotiomakkarat, sekä kylmät juomiset. Sää suosi ja antoisaa oli osallistujien vaeltaa mukavassa seurassa hyvin merkittyä kansallispuiston luontopolkua eteläsavolaisessa vaaramaisemassa. Matkaa kertyi koko kierroksesta vajaa 8 km.
Lauantai-illan ohjelmassa oli mahdollisuus nauttia perinteistä rautalampilaista rantakalaa. Keittomestarina oli sukuneuvostomme jäsen Pekka Hintikka. Törmälän hämyisessä riihessä maistui muikkukeitto lisukkeineen. Tarinat ja muistelot elävöittivät tapahtumaa. Häyrysen Antto oli hanureineen paikalla. Ruokailun jälkeen riihipöydälle ilmestyivät yhteislauluvihot. Kesäiseen luontoon kiiri pian savolaisten ja Keski-Suomen kotiseutulaulut ja muut tunnetut yhteislaulubravuurit. ”Niitä kaikkia laulettiin, mitkä meille niin kalliita ovat”, kuten Martti Korpilahden sanoittamassa Keski-Suomen kotiseutulaulussa osuvasti virkotaan. Iltaohjelmassa oli puulämmitteinen rantasauna ja mahdollisuus uida rasvatyynessä Hankavedessä. Lämpimän kesän jälkeen elokuinen veden lämpö oli iltauimarille miellyttävä kokemus. Saunakammarissa juttua riitti
ja virvokkeet maistuivat. Sunnuntai-aamulla oli tarjolla maittava aamupala Marjatan pirtissä yöpyneille. Sunnuntaipäiväksi mukaan tulleille tarjottiin tervetulokahvit klo 10 alkaen. Perinteiseen tapaan ohjelma oli riittävän väljä, jotta suvun jäsenillä on mahdollisuus tutustua vapaamuotoisesti ja verkostoitua joustavasti. Törmälän päärakennuksessa on kirkkosali ja erillinen kokoustila. Kokoustilaan oli varattu hyvissä ajoin esille sukuarpajaisten palkinnot, suvun myyntituotteet ja esitteet. Ohjelman mukaan pidettiin kirkkosalissa aamuhartaus. Syvällisen ja ajatuksia herättävän hartaustilaisuuden oli valmistellut ja toteutti sukuneuvoston jäsen Jaakko Hintikka.
Alku –ja loppuvirsi sujui esilaulajien vetämänä onnistuneesti Perinteinen sukulounas nautittiin Väentuvassa klo 12 alkaen. Törmälän emännät olivat ahkeroineet keittiössä parastaan lähiruokaa hyödyntäen ja hyvältä maistui. Iltapäivän ohjelmassa oli sukukokous. Pekka Hintikka esitteli aluksi lyhyesti Törmälän talon historiaa ja vaiheita. Vanha Koskenpappilan miljöö ehti olla Rautalammin kappalaisen kotina 250v. Törmälän nimen se sai 1939 omistajavaihdoksen myötä. Puheenjohtaja Ilpo Hintikka avasi kokouksen ja toivotti osallistujat tervetulleiksi. Edellisen kokouksen jälkeen poisnukkuneita suvun jäseniä muistettiin hetken hiljaisuudella. Juhlaesitelmän piti professori Jukka Hintikka aiheenaan tarinan kerrontaa Hintikka suvun alkuajoilta 1400- 1500 luvulta.

”Hindzikat faktaa ja fiktiota”
Varsinaisen Sukukokouksen puheenjohtajaksi Ilpo Hintikka pyysi, dipl. ins Lauri
Hintikan (Pakarilan sukuhaara). Lauri Hintikan johdolla käsiteltiin 17 sääntömääräisen
sukukokouksen asiat. Hyväksyttiin edellisten vuosien toimintakertomukset ja tilinpäätökset ja toimintasuunnitelma suuntaa antamaan tulevalle kaudelle 2018-20 hyväksyttiin. Keskustelun jälkeen jäsenmaksut päätettiin pitää ennallaan eli 15 euroa vuosi. Sukuneuvoston puheenjohtaja Ilpo Hintikka pyysi vapautusta tehtävästä. Uudeksi puheen johtajaksi valittiin Jukka Hintikka, Pakarilan sukuhaarasta.
Kiitokset Ilpolle aktiivisesta toiminnasta suvun hyväksi ja innostavasta puheenjohtajakaudesta. Puheenjohtajan lisäksi neuvoston muut jäsenet seuraavalle kaudelle ovat(nimi, kotikunta, sukuhaara)

Anna –Maija Hintikka Joroinen, Matoniemi
Jaakko Hintikka Suolahti, Matoniemi
Pekka Hintikka Rautalampi, Pakarila
Pirkko Kalliola Jyväskylä, Uuralahti
Eino Hintikka Jyväskylä, Vanginpää
Risto Hintikka Laukaa, Piilumäki
Harri Pirkkalainen Helsinki, Piilumäki
Tapio Mäkinen Valkeakoski, Kolari (uusi)
Anne Virtanen Heinola Piilumäki, rahastonhoitaja
Toiminnantarkastajina jatkavat Jussi
Elias Hintikka ja Aila Siekkinen, varalla
Merja ja Carl Sundman
Sukukokouksen jälkeen sukuneuvosto piti järjestäytymiskokouksen ja sopi seuraavan tapaamisen Joroisiin 6.10.2018 Sukupäivät päättyivät päätöskahveihin klo 16.00

Muistiin merkitsi
Harri Pirkkalainen